Joulukalenterin 11. luukku

Hyvää sunnuntaita rakas opiskelijakuntamme <3

Tämän päivän luukusta syliinne heittäytyy rakkaan historian ja yhteiskuntaopin opettajamme Antti Kohin (Tutuille AnKo) tarina eräästä hänen nuoruutensa joulukokemuksestaan. Pahoittelemme jo etukäteen kaikkia teitä tarinasta traumatisoituneita: Joulupukki on oikeasti olemassa, Antti on vain kelju teeskentelijä.

http://maajussi.mbnet.fi/marikuvb.htm

Tässä Googlesta otettu kuva, joka johdattaa teidät oikeaan tunnelmaan ;)

Here's a little picture taken from Google which will get you into the right mood ;)

Kun joulupukki auton katolle kiipesi

Olen elättänyt itseni valehtelemalla lapsille jo ennen kuin ryhdyin opettajaksi - tein nimittäin opiskeluaikana joulupukkikeikkoja. Kiireisimpinä jouluina keikkoja saattoi olla päivän aikana parikymmentä ja vuosien varrella sattui ja tapahtui kaikenlaista. Yksi tapaus on jäänyt erityisesti mieleeni.

Elettiin vuoden 1992 jouluaattoa kauniissa Espoossa. Olin buukannut päivän täyteen ja käynyt edellisenä iltana reitin läpi, jotta en myöhästelisi osoitteiden etsimisen takia. Oli alkuilta, noin kymmenen keikkaa takana ja saman verran vielä edessä. Seuraava osoite olisi vanha omakotitalo Hannusrannassa Kaitaalla. Olin liikkeellä isäni vanhalla Toyota Camrylla.

Piha oli sillä tavalla suojainen, että siihen saattoi pukki autolla ilmestyä ilman että ikkunasta kyyläävät vekarat sitä näkisivät. Katsoin pelkääjän paikalla pitämästäni keikkalistasta vielä kerran tämän kohteen tiedot: minkä ikäisiä ja -nimiä lapsia täällä olikaan ja oliko perheellä jotain erikoistoiveita? Painoin nimet mieleeni, nousin autosta ja laitoin oven kiinni.

Henki meinasi salpautua kun tajusin, että auton avaimen jäivät sisälle ja ovi meni lukkoon. Joulupukki ilman kulkuneuvoa keskellä aattoiltaa viettävää omakotialuetta, runsaasti keikkoja vielä edessä eikä kännyköitä tuohon aikaan vielä ollut. Voiko pukki itselleen hankalampaa tilannetta järjestää? Tämän talon keikan pystyisin vielä hoitamaan, mutta entä loppuilta? Millä jatkaisin matkaa, miten saisin sanan pukkia odottaviin perheisiin? Satoja vuosia vanhassa pukin päässäni jyskytti ja suuta kuivasi kun kävelin omakotitalon ovea kolkuttelemaan.

Sillä keikalla lienen ollut tavallistakin enemmän pihalla. Janipetterit ja minnaliisat saivat kyllä pakettinsa, mutta mielessäni pyöri vain tukalasta tilanteestani selviytyminen. Kun lahjat oli jaettu, lähti isäntä tavan mukaan “saattamaan pukkia ovelle”. Isännän tarjotessa seteliä kiitokseksi, tokaisin: “Unohda rahat, lainaa autoasi”. Selitin hämmästyneelle isännälle tilanteeni. Hieman pitkin hampain hän kaivoi taskustaan Peugeotinsa avaimet.

Huokaisin helpotuksesta. Mutta vielä oli yksi pulma ratkaistavana - loppuillan vierailukohteet olivat yhä siinä lapussa, joka kökötti Toyotan etupenkillä. Paperi oli sillä tavalla kääntyneenä, ettei sitä kyennyt sivuikkunasta lukemaan. Ainoaksi vaihtoehdoksi jäi Camryn katolle kiipeäminen. Toivon, ettei kukaan lapsi nähnyt ja saanut verkkokalvoilleen sitä traumaattista näkyä, kun pukki ähelsi mahallaan taskulampun kanssa auton katolla.

Sain kuitenkin poimittua listasta tarvittavat osoitteet ja kellonajat ja matka saattoi jatkua. Peugeot inahti käyntiin. Kirosin pukkimaisen hillitysti huomatessani bensamittarin olevan punaisella. En tiennyt jäljellä olevan löpön määrää, joten ei kun ensimmäisenä tankkaamaan. Oma jännityksensä on pukkiasussa tankkaamisessakin, suosittelen kokeilemaan.

Ilta sujui lopulta lasten näkökulmasta kuten pitikin. Olin suunnilleen ajoissa joka paikassa ja vältyin uusilta kommelluksilta. Viimeisen keikan jälkeen ajelin palauttamaan Peugeotia. Isäntä tuli vieraansa kanssa minua pihalle vastaan. Kiitin auton lainasta. Pähkäilimme siinä, miten saisin Toyotan oven auki ja huristeltua kotiin omaa aattoani viettämään. Tuohon aikaan autojen lukot olivat vielä väljiä ja ne aukenivat helpommin kuin nykyään. Isäntä kokeili huvikseen Peugeotinsa avaimia Toyotan lukkoon, mutta ei se auennut. Isännän vieraskin kokeili omia auton avaimiaan - ja mitä ihmettä - Toyotan ovi avautui! Muistan edelleen, että tämä ihmekapistus oli Ladan virtalukon vara-avain. Istahdin helpottuneena Camryyn ja ajelin pois kohti uusia seikkailuja.

//

Sneaking behind todays door is our beloved history and social studies teacher Antti Kohi (A.K.A Anko)! This jolly lad is about to share one of his extraordinary Christmas memories, hence you might want to buckle up!

(PS. We want to apologize beforehand in case you feel traumatized after reading this text. Santa is real, Antti is just a nasty imposter)

When Father Christmas climbed on top of a car

I have been making money out of lying to kids even before I became a teacher: In fact, I used to do gigs as a santa during the holiday season. Sometimes there might have been over 20 gigs a day, and there has been a lot of untold stories throughout the years. Out of all these experiences, one stands taller than the others.

It was the Xmas Eve of  1992 in the always-so-beautiful Espoo. I had filled the whole day with gigs, and drove through the path I was supposed to take beforehand in order to avoid being late. The evening was running towards, and I had done around ten gigs with ten more to go. The next stop was an old house at Hannusranta in Kaitaa, and I was driving around with my dads old Toyota Camry.

The yard was such that a santa could definitely sneak in without the toddlers being able to observe his presence. I did the last check on address, ages and names of the kids, and if the family had any special wishes. I memorized the names, got out of the car and shut the door.

I felt my blood freeze as I realized I had left the car keys inside and locked the door. A santa without a car to drive with in the middle of a neighbourhood on a Chrtismas Eve, a lot of gigs to go and no cell phone (they didnt exist yet, kids). Can a santa be more doomed? I could still handle this gig, but the rest would be doomed. How could I let the rest of the families know? Scratching my hundreds of years old head I started to walk towards the door of this very house.

During that gig I was even more goofed as usually. The toddlers did get their presents, but the only thing in my mind was the doom I was about to face. As the presents were handed out, the dad was politely walked the santa to the door. As he was about to give me my pay, I told him to forget about it and borrow me his car. I told him my unfortunate story, and he handed me the keys with a little salty look on his face.

I felt so revealed. But there was still one problem unsolved: The addresses of the rest of the gigs were written on a paper on the front seat of the Toyota. The note was placed such that you could not read it from the side of the car. The only option left was to climb on the car. I hope not a single child saw this nor got traumatized by the rather comic situation of a burglar santa lying on top of a car with a flashlight.

Nevertheless, I managed to get all the information needed, hence being able to continue my journey. The Peugeot the dad borrowed me cried and sprung to life. I sweared as well as a santa could as I realized the gas meter was already beeping red. I could not tell the amount of gas left, so I had to rally off to stock up. There's this specific kind of exitement in tanking up as santa, I strongly recommend you to try.

The rest of the night proceeded as well as it could from the kids' point of view. I was approximately on time in every place and managed to avoid any further trouble. After the last gig I drove back to return the Peugeot. The dad came out to the yard with a quest of his, and I thanked him for borrowing his car. Then we started to wonder how on Earth could we get the door of my beloved Toyota open. During those times the doors of cars were more loose than nowadays, and one could manage to open them with a key of a different car. The householder decided to try his Peugeot's keys, but they didn't work. The quest of his decided to try his keys, and it worked! I still remember that this magical object was the key of a Lada. I sat down in my Camry, and felt as relieved as one could be. I drove away to celebrate Christmas and continue my adventurous night.

Rakkaudella/With love,

AnKo & Blogitiimi/Blogteam <3